4. luentokerta
Kulttuurien ja vallan johtaminen
ke 04.11.15, 12.15-15.00, TTA (5,6)
Mielestäni luentojen perusteella organisaatiokulttuuri on sen mukainen, millaisia tehtäviä organisaatiossa suoritetaan. Jos organisaatiot suorittavat samantapaisia tehtäviä, esimerkiksi ihmisten turvallisuuteen ja auttamiseen liittyviä, kuten poliisi, armeija ja palokunta, voi niissä olla samantapainen suhteellisen hierarkkinen organisaatiokulttuuri. Tällaisissa organisaatioissa on myös tyypillisesti univormut ja jokaisen tehtävä on selvillä (organisaatiokulttuurin taso I). Tällaisessa kulttuurissa normeista poikkeamista ei juurikaan hyväksyttäisi. Yliopisto on esimerkki hieman vähemmän säädellystä organisaatiosta, ei ole univormuja ja normeista voi poiketa. Työtä tehdään ehkä iltaisin ja viikonloppuisinkin tai esimerkiksi junamatkoilla matkalla kokouksiin eikä töistä päästä irtautumaan ehkä vapaa-ajallakaan ajatusten tasolla. Tieteessä on oma vapautensa, mutta rahoitus sanelee byrokratiaa. Tieteessä on traditiot ja rakenteet esimerkiksi tieteellisissä julkaisuissa (organisaatiokulttuurin taso III) ja myös yliopistoissa hierarkia. Sen sijaan olen käytännössäkin huomannut, että t&k organisaatiossa, missä eräässä vaiheessa työskentelin, oli aivan erilainen organisaatiokulttuuri, kuin mihin olin yliopistossa tottunut. Ei ollut aivan helppoa vaihtaa suuresta organisaatiosta aivan pieneen, koska suuri osa organisaatiokulttuurista oli todellakin pinnan alla. Pienessä t&k-yrityksessä kaikki tekivät kaikkea vähällä byrokratialla ja suunnitelmallisuus oli vähäistä. Luovuus ja ideat saivat kukkia ja innostus oli suurta (organisaatiokulttuurin taso II). Voikin olla niin, että suuressa organisaatiossa kaikilla on määrätyt tehtävät, mutta pienemmissä organisaatioissa täytyy myös osata tehdä kaikkea. Ja suurissa organisaatioissa byrokratia-aste lienee voimakkaampaa.
Tarvitaanko nykyään johtajia? Luennoilla oli puhetta Vuoden henkilöstöteko 2014 -palkinnon saaneen Vincit Oy:n organisaatiokulttuurista, jossa ei ole esimiehiä, vaan kaikki työntekijät on vastuutettu. Tämä on varmaan sitä pehmeämpää vallankäyttöä. Minusta kehittämiskelpoinen idea, voisi kasvattaa motivaatiota: olisi ihan kunnia-asia, että huolehtii omasta vastuualueesta ja tuntee osaavansa jotain hyvin. Ymmärrän ehkä nyt paremmin, mistä FoodFilesin ex-tj Essi Sarkkinen puhui, kun hän vuosia sitten kertoi sisäisestä yrittäjyydestä. Olen ottanut vastuuttamisen käyttöön itsekin, koska olen perheenjäseniäni yrittänyt vastuuttaa huolehtimaan tietyn huoneen siisteydestä (1 huone/perheenjäsen), enemmän tai vähemmän onnistuneesti:)
Kun maahamme on tullut pakolaisia, voidaan pohtia, missä kaikissa suhteissa kulttuurit poikkeavat toisistaan (Hofstede). Esimerkiksi Suomessa sukurakkaus lienee pienempää kuin tänne tulevilla pakolaisilla, koska olemme individualisteja. Luultavasti tulijoiden suhtautuminen iäkkäisiin on erilainen kuin meillä. Olemme taipuvaisia uskomaan, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo poikkeaa meidän käsityksistämme. Ehkäpä heidän kulttuurissaan miesten on oltava maskuliinisempia kuin meillä ja naisten naisellisempia, meillä sallittua voi olla myös androgyynisyys.
Vallan johtaminen: Ihmisillä saattaa olla tarve kapinoida vallanpitäjiä vastaan, vaikka olisi itse valinnut ehdokkaan. Mistä johtunee, että kun ehdokkaasta tulee pääministeri, silloin häntä aletaan katkerasti syytellä Käteiseksi tai Stubeloksi. Sipilän voitaisiin katsoa olevan vahva johtaja ja suunnannäyttäjä, epävarmojen johtaja. Saanut johtamiskokemusta perhe-elämästäkin. Valta-sanasta tulee mieleen myös väkivalta (pakottaminen), jolla on erityisen kielteinen kaiku. Käyttääkö Sipilä pakottamisvaltaa, kun ei neuvottele ay-liikkeen kanssa? Luennoilla puhuttiin Jorma Ollilan johtamistyylistä. Muistuttiko hänen johtamistyylinsä nobelisti A.I. Virtasen tyyliä? Kerrotaan, että A.I.V:n tutkimusryhmän viikkopalaverissa oli pakko esittää uusia tutkimustuloksia, tai joutui jättämään ryhmän. (On helppo uskoa, että tällöin tulisi houkutus esittää tekaistuja tai kaunisteltuja tutkimustuloksia, vertaa Nokia!) Mielestäni heidän johtamistyyleissään on paljon samaa, ne perustuivat pelkoon. Samanlainen johtamistyyli karahti karille Kuopiossa 1990-luvulla, joten en suosittele!
Hyvää ja monipuolista pohdintaa :) Itse myös mielenkiinnolla kuuntelin luennolla esittelyä tuosta firmasta, jossa ei ole esimiehiä lainkaan, vaan työntekijät on tasavertaisesti vastuutettu. Tämä on minusta mielenkiintoinen näkökulma, ja voisi ainakin pienissä yrityksissä toimiakin. Luulen, että suurissa yrityksissä aiheuttaisi ehkä liikaa "hämminkiä" ja suurissa yrityksissä kenties tarvitaan enemmän struktuuria, jotta homma voi toimia (eli suurissa yrityksissä kenties tarvitaan enemmän johtaja-hahmoa). Esimiehittömyys vaatii tietysti yrityksen työntekijöiltä paljon, mm. tasavertaista sitoutumista ja vastuunottoa eri tavalla, kuin jos heidän yläpuolellaan olisi vielä asioista vastaava henkilö erikseen. Mutta ilmiönä mielenkiintoinen ja mahdollisesti myös ihan toimiva :)
VastaaPoistaSanasta "valta" tulee minulle enemmän negatiivinen kuin positiivinen kaiku. Sanoitkin monia negatiivisesta näkökulmasta esiin nousevia esimerkkejä. Tuntuu, että vallankäyttäjiä arvostellaan ja jopa vihataan aika paljon, tekivätpä he millaisia päätöksiä tahansa (kaikkia ei voi koskaan miellyttää). Valtaa pitävät jotenkin erotellaan "tavallisesta kansasta" ja he ovat jotain erityisasemaa pitäviä henkilöitä. Valta ja vastuu kuitenkin kulkevat käsi kädessä mielestäni. Valta voi myös sokaista ja sillä voi pelotella (kuten esimerkeistäsi käy ilmi).