1. Johtaminen ja organisaatiot
Ensimmäisellä
luentokerralla määriteltiin sitä, mitä johtaminen on ja mitä organisaatioilla
tarkoitetaan. Nämä ovat koko kurssin oleelliset käsitteet, joten niihin
paneutuminen heti alkuun tuntui luontevalta ja järkevältä. Omien kokemusten pohjalta johtamisen on hyvin
perinteisesti ajateltu tarkoittavan työelämässä sitä oman pään yläpuolella
olevaa henkilöä, joka vastaa työpaikan asioista. Ja jossain vielä työpaikan
ulkopuolella on oman johtajan johtaja, joka aivan loppuviimeeksi määrää, miten
kuuluu toimia ja mitä muutoksia kuuluu tehdä. Johtaja on se, jolla on tieto ja
valta, mutta myös velvollisuus vastata työpaikan oikeanlaisesta toiminnasta
työn sujuvuudesta. Johtajan on ajatellut monesti olevan työntekijöistä
irrallinen yksittäinen henkilö, joka ei välttämättä ole niin tiivis osa
jokapäiväistä työyhteisöä. Toisaalta johtaja on se, jonka puoleen käännytään,
kun tarvitaan tukea tai apua työhön liittyvissä asioissa. Tällainen
ajattelutapa saattaa edelleen joillain olla johtajasta ja johtamisesta etenkin
sellaisissa työyhteisöissä, joissa johtaja on etäinen muihin työntekijöihin
nähden, eikä hänen työstään välttämättä tiedetä juuri mitään. Eli ajatellaanko
johtamisesta siten, että asiat on kunnossa kunhan hommat sujuu, mutta ongelmien
tullessa vastaan johtaja astuu esiin? Tällainen näkemys tuskin ruokkii kovin
positiivista kuvaa johtajasta, jos hän toimii ainoastaan ongelmien ratkaisijana
ja näyttäytyy työyhteisön arjessa vasta vastoinkäymisten kohdatessa.
Jo ensimmäinen
luento kuitenkin antoi näkökulmia siihen, kuinka laaja käsite johtaminen
itseasiassa onkaan ja mitä kaikkea siihen liittyy. Oli tärkeää erotella
johtaminen ja johtajuus, jotka molemmat osaltaan avasivat johtamisen käsitettä.
Johtaminen on siis kaikenkaikkiaan suuri kokonaisuus, joka pitää sisällään niin
ihmisten kuin asioidenkin johtamista. Johtaminen käsitteenä tuntuu erittäin
laajalta, joten voi miettiä, miten yksi ihminen (johtaja) pystyy tällaista
kokonaisuutta hallitsemaan. Jo ensimmäisellä tunnilla tuli esiin, kuinka paljon
erilaisia ominaisuuksia hyvällä johtajalla tulisi olla. Tästä väkisinkin tulee
mieleen, millaisia haasteita tämä johtajille asettaa. Pitäisi olla taitoa
johtaa asioita, pyrkiä yrityksen tavoitteisiin, pyrkiä tuottavuuteen, hallita
ihmissuhteita ja vuorovaikutusta, psykologiaa ja päätöksentekotaitoja. Johtajan
tulee siis olla varsinainen moniosaaja, jotta voi pärjätä johtamistehtävässään?
Siltä se ainakin näin alkuun vaikuttaa, että johtaminen ja johtajan asemassa
oleminen ei todellakaan ole helppo tehtävä. Löytyykö edes sellaista ihmistä, joka
tällaisen tehtävän kykenisi täydellisesti hoitamaan?
Johtamistavat
ovat ajan myötä kehittyneet. Luennolla käytiin läpi johtamisen kehittymistä
taylorismista aina ihmissuhdekoulukuntaan saakka. Kieltämättä johtaminen on
joskus ollut melko mekaanista, tehokkuuteen ja tuottavuuteen tähtäävää, mutta
nykyään painottuu enemmän ihmissuhde- ja vuorovaikutusosaaminen, eli ns.
pehmeät arvot. Tämä onkin mielestäni se johtajan yksi haastavimmista
tehtävistä; erilaisten persoonien ja yksilöiden johtaminen. Psykologinen
osaaminen ei siis ole johtajalle pahitteeksi, jotta osaisi ymmärtää ihmisten
tarpeita ja sitä, millä tavalla ihmisiä tulee johtaa. Onko johtaminen nykypäivässä siis enemminkin
ihmisiin vaikuttamista, tunnereaktioiden tunnistamista ja ihmismielen
hallintaa? Toisaalta voi ajatella, että johtajaan kohdistetaan jo valmiiksi
tiettyjä odotuksia, joiden mukaan hänen tulisi toimia. Työyhteisö siis
kohdistaa johtajaan odotuksia siitä, millainen on heidän näkemyksensä hyvästä
johtamisesta. Perinteisesti voidaan kenties sanoa, että johtajalla on
päätäntävalta ja viimeinen sana, johon työyhteisön on taivuttava. Luulen, että
johtajalta osittain myös odotetaan tällaista johtamistapaa, joka tuo esiin
hänen valta-asemansa tavallisiin työntekijöihin nähden. Arvostetaanko tällaista
johtamistapaa vielä tänä päivänä? Vai pitäisi johtajan ennemmin olla
työntekijöiden kaveri, tasavertainen ja neuvotteleva kumppani kuin kovaa valtaa
käyttävä porukan pää?
Luennolla
käsiteltiin johtamisen käsitteen lisäksi organisaatioita. Organisaatio on
käsitteenä laaja pitäen sisällä useita yhteiskunnan instituutioita.
Organisaatioita lähestyttiin johtamisen näkökulmasta, sillä johtaminen on aina
osa eri organisaatioiden toimintaa. Luulen, että johtaminen näyttäytyy eri
organisaatioissa hieman eri tavalla organisaation tyypistä riippuen (esim.
voittoa tavoittelematon vs. voittoa tavoitteleva). Johtamisen ja organisaation
käsitteet kulkevat siis käsi kädessä toisiinsa limittyen. Voiko olla johtamista ilman organisaatiota ja
toisinpäin? Jos organisaatioksi, eli yhteiskunnan rakenteeksi, ajatellaan myös
esimerkiksi perhe, voiko perheellä sanoa olevan johtaja? Voiko perhettä olla
ilman johtajaa? Voidaan ajatella, että ihmisryhmiin muodostuu aina jollain
tasolla johtaja, vaikka tätä ei tiedostettaisi. Johtajaksi voi muodostua
henkilö, joka päättää asioista tai jolla on taloudellinen valta
ryhmässä/yhteisössä. Ryhmiin siis muodostuu aina henkilö/henkilöitä, jotka
toimivat ikään kuin puheenjohtajan roolissa ja vievät ryhmän toimintaa
eteenpäin. Täten voisi siis ajatella, että epävirallisissa organisaatioissa
esiintyy myös johtamista, mutta se ei kenties aina ole niin tunnistettavaa ja
näkyvää kuin virallisissa organisaatioissa (esim. yritykset).
Olen Anni kanssasi samaa mieltä siitä, että johtaja mielletään joskus irralliseksi henkilöksi, mutta sellaiseksi, jonka puoleen käännytään. Voisko tässä olla kyse työpaikkojen ja maiden kulttuurieroista? Aivan varmasti suomalainen, kiinalainen ja yhdysvaltainen johtamistapa poikkeavat toisistaan. Olen myös siitä samoilla linjoilla, että johtaminen johtajalta vaaditaan monia taitoja. Toisaalta, missä ammatissa tai asemassa ei tarvittaisi monipuolista osaamista eri aloilta? Mielestäni johtamista ja vuorovaikutustaitoja oppii parhaiten käytännön kautta. Oppikirjoissa voi olla ohjeistuksia, miten kuuluu johtaa ja mitä ominaisuuksia vaaditaan johtajalta. Loppupeleissä, kaikki riippuu yrityksen kulttuurista, johtajan persoonasta ja karismasta, työyhteisön ilmapiiristä ja tekijöistä, joihin johtaja ei voi vaikuttaa. Onneksi johtajakaan ei toimi yksin vaan hän on osa työyhteisöä.
VastaaPoista